Tampereen kv-treffeillä 23.1.2020

 

 

 

 

Terveisiä Tampereelta

Koordinaattori Päivi Siltala-Keinänen ja japanin kielikohtainen koordinaattori Tuure Puurunen osallistuivat Opetushallituksen ja kansainvälisten koordinointihankkeiden järjestämään Koulutus- ja verkostoitumispäivään yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen valtionavustuksen saajille eli tuttavallisemmin kv-hankkeiden tammitreffeille. Hankkeiden edustajat treffailivat 23.1.2020 Tampereen Monitoimitalolla.

Päivän ohjelmassa oli verkostoitumisen lisäksi tutustumista muihin hankkeisiin ja ajankohtaisiin kuulumisiin sekä omien hankkeiden itsearvoimista. Päivi ja Tuure esittelivät myös Aasian ja Afrikan kielten hankkeen menneitä tekemisiä ja tulevia suunnitelmia sekä hankkeen aikana ilmenneitä haasteita. Omassa puheenvuorossaan Tuure keskittyi harvinaisten kielten ”kohtaanto-ongelmaan” ja lupasi kirjoittaa siitä hieman laajemmin blogissa. Se luvattu kirjoitus on tässä.

Japanin (ja muiden harvinaisten kielten) opetuksen kohtaanto-ongelmasta ja miten sen voisi ratkaista

Japanin kielen opetuksen nykytilaa voitaneen melko turvallisin mielin kuvata helsinkisentriseksi. Iso osa japania opettavista kouluista löytyy pääkaupunkiseudulta – ja vielä selvemmin sama pätee kiinaa ja arabiaa opettaviin kouluihin. Toki myös maakuntien isoissa kunnissa, kuten Turussa, Tampereella tai Porissa, opetetaan myös Aasian ja Afrikan kieliä, mutta maantieteellisesti katsottuna opetus keskittyy hyvin pistemäisesti. Verkostosta ei voi oikein puhua.

Halukkaita opiskeljoita kuitenkin tuntuisi olevan muuallakin kuin maakuntien isoissa kaupungeissa ja ruuhka-Suomessa. Tämä on tullut ilmi Aasian ja Afrikan kielten hankkeen ja Le Zhi -hankkeen verkkokurssien kautta: Porissa pidetyt japanin kurssit ja Espoon kiinan kurssit ovat vetäneet opiskelijoita laajalti ympäri maata. Olisikin varmasti kouluja, joissa näistä kielistä voisi opiskelijamäärien perusteella syntyä ryhmiä, jos oli saatavissa opettajia.

Opettajan kannalta katseltuna tilanne ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Monessakaan koulussa ei opetusta olisi tiedossa montakaan vuosiviikkotuntia, joten leipä jäisi aika ohueksi. Esimerkiksi monen vain japania opettavan tulot muodostuvatkin monesta purosta. Siksi opettajan onkin helpompi elää ja opettaa PK-seudulla, jossa kouluja ja opistoja on enemmän ja kulkuyhteydet ovat parempia: päiväopetuksen jälkeen on helppo sujahtaa junalla lähikuntaan pitämään kansalaisopiston iltakurssia. Viiden lukiokurssin takia ei kannata muuttaa toiseen maakuntaan.

Ongelma alkanee jo hahmottua: opiskelijoita on (kärjistäen sanotusti) kaikkialla, mutta töitä välttämättä ei riittävästi. Opettajat majailevat lähinnä PK-seudulla tai maakuntien isoissa kaupungeissa. Mutta nykyajassa elävänä lukijana lienet päätynyt jo ilmeiseen ratkaisuun: etä- ja verkko-opetus. Suomessa internetin kattavuus on maailman huippua (10. sija Inclusive Internet -indeksissä, kts.: https://theinclusiveinternet.eiu.com/explore/countries/performance?category=availability ) ja nykytietokoneet jo enemmän kuin riittävän hyviä niin opettajalle kuin opiskelijallekin.

Etäopetus voisi olla sitä, että koulun kurssin lähiopetustunnit suoratoistetaan maailmalle lukujärjestyksen mukaisessa aikataulussa, opettaja opettaa verkossa esimeriksi myöhäisiltapäivästä tai että kurssi suoritetaan täysin omassa aikataulussa itsenäisesti. Porin japanin kurssien tunteja voi seurata suorana tai omaan tahtiin myöhemmin. Kurssin palautettavat tehtävät ja kokeet tehdään Moodlessa. Muunkinlaisia malleja löytyy. Porin verkko-opetuskokeilusta tulee oma blogitekstinsä myöhemmin.

Tässä ratkaisussa on toki omat haasteensa: Onko opettajalla riittävää pedagogista ja tvt-osaamista? Kuinka yhdistää halukkaat opiskelijat, opettajaa kaipaavat koulutuksenjärjestäjät ja opettajat? Miten raha liikkuu, mitä maksaa ja kuka maksaa?

Näiden haasteiden ratkaisemiseksi voisi

  1. laatia koulutuksen oman ”duunitorin”, jossa
    a) koulutuksenjärjestäjät voisivat etsiä etäopettajaa
    b) opettajat voisivat tarjoutua etäopettajaksi koulutuksenjärjestäjille
    c) koulutuksenjärjestäjät tarjota etäopiskelupaikkoja kursseilleen
    d) kiinnostuneet opiskelijat voisivat etsiä itselleen etäkurssipaikkaa
    e) on ideaalitilanteessa jonkinlainen laskun- tai maksunvälityssysteemi, jotta rahan liikuttaminen sujuisi mahdollisimman näppärästi
  2. kehittää verkko-opetuksen pedagogiikkaa ja tvt-taitoja kehittävän koulutuspaketin opettajille – asiantuntemusta vaadittaisiin myös vieraiden kirjoitusjärjestelmien verkko-opetuksen didaktiikasta
  3. toitottaa, suitsuttaa ja julistaa kahta edellä mainittua, jotta opettajat saisivat tarvitsemaansa lisäkoulutusta ja halukkaat oppijat mahdollisuuden oppia

Verkko-opetus herättää ainakin opettajakunnassa monenlaisia tuntemuksia. Tuuren henkilökohtainen mielipide onkin, että hyvää lähiopetusta ei (ainakaan kovin helposti) korvaa mikään. Varsinkin puheviestintätaitojen harjoittelu verkossa vaatii riittävän hyvää tekniikka ja opettajalta didaktista pelisilmää, mutta taiten suunniteltu ja toteutettu verkkokurssi mahdollistaa kyllä hyvät oppimistulokset.